Tarina Santa’s Hotels -ketjun takana

Matkoillaan maailman ympäri Joulupukki oli jo tovin pistänyt merkille, että ihmiset kaipaavat takaisin luonnon helmaan, rentoutumaan arjen kiireiden keskellä ja viettämään aikaa läheistensä kanssa. Tämä sai Joulupukin mietteliääksi, sillä Joulupukin pikkuapulaisilla, tontuilla, ei arjen aherruksessa näyttänyt olevan huolen häivää. Tontut olivat leikkisiä, iloisia ja auttavaisia niin arkena kuin sunnuntaina.

Silloin Joulupukilla välähti! Ihmisille pitää perustaa lomapaikka, jossa on riittävästi tonttumieltä, tilaa olla ihan vaan tonttuna. Hotelli, jossa voi ottaa rennosti, hullutella ja hengähtää, sekä samalla vielä oppia tonttujen arjesta. Joulupukki päätti lähettää tontuista kaikista idearikkaimman ja seikkailumielisimmän, Seppo-Tontun etsimään sopivaa lomapaikkaa.

Seppo-Tonttu otti kunniatehtävän vastaan suurella innolla. Hän lähti hiihtämään pitkin kairoja ja tuntureita repullinen täynnä ideoita ja suunnitelmia. Seppo-Tonttu päätteli, että Lapin kahdeksan vuodenaikaa, puhdas ilma ja koskemattomat tunturimaisemat saisivat ihmiset palaamaan takaisin uudestaan ja uudestaan. Niin maaginen se Lapin luonto on!

Seppo-Tonttu hiihti ja hiihti päiväkausia. Aina välillä hän pysähtyi kuulostelemaan sopivaa hotellin paikkaa. Mikään paikka ei kuitenkaan tuntunut oikealta tontun mieleen. Lopulta viikkojen tuloksettoman etsinnän jälkeen hän päätti pettyneenä kääntyä takaisin kohti Korvatunturia.

Vain poronkuseman päässä kotoa uni alkoi painaa tontun silmissä. Pakkasen kiristyessä Seppo-Tonttu päätti pysähtyä kahden tunturin väliin yöpuulle, nuotiotulen lämpöön. Silloin hän näki valtavat revontulet tanssimassa aivan yläpuolellaan! Ihaillessaan niitä hän huomasi yllätyksekseen, että revontulet myös kuiskivat hiljaa. Seppo-Tonttu höristi korviaan ja kuunteli tarkemmin. Tässä! Tässä se paikka on! Ja niin Joulupukki perusti ensimmäisen tonttuhotellin Kiilopään ja Kaunispään väliin, Saariselälle. Kirkkaalla ilmalla Saariselän tunturin huipulta voikin nähdä Korvatunturille asti.

Vuodet kuluivat ja tonttuhotellissa ihmiset viettivät laatuaikaa tonttujen johdolla. Siellä tuoksui, kuului ja maistui joulu ympäri vuoden. Syötiin suklaata, käveltiin villasukissa, tanssittiin ja laulettiin, juotiin lämpimiä mausteisia juomia, tuijotettiin elokuvia kääriytyneenä viltin alle, rakennettiin lumiukkoja, koristeltiin joulukuusia, syötiin pipareita, valmistettiin toinen toistaan herkullisempia jouluruokia. Siellä hiihdettiin ja lasketeltiin pulkkamäkeä tuntureilla. Tehtiin toisille erilaisia jäyniä, ja elämyksiä. Pelattiin lautapelejä takkatulen äärellä. Iltaisin istuttiin tunturin laella tuijottamassa taianomaisten revontulien näytöstä ja aurinkoa, joka ei laskenut ollenkaan. Hotellissa kerta kaikkiaan otettiin joulunvietosta kaikki irti ympäri vuoden.

Joulupukki myhäili tyytyväisenä aina, kun Seppo-Tonttu tuli raportoimaan Korvatunturille Saariselän hotellilta. Mikään ei tee tonttua onnellisemmaksi kuin tuoda joulumieli ihmisille! Sitä tontut haluavat tehdä silloinkin, kun ottavat vapaata pajojen varsinaisista työtehtävistä, koko maailman joulun organisoinnista.

Joulupukki oli itse asiassa niin tyytyväinen Saariselän tonttuhotelliinsa, että hän alkoi pohtia, voisivatko tonttuhotellit tuoda iloa ihmisten elämään myös muualla kuin Saariselällä.

Joulupukki päätti lähettää Seppo-Tontun pohjoisen jokaiseen nurkkaan perustamaan Joulupukin hotelleja, että kaikenikäisille ja kaikenlaisille ihmisille löytyisi oma sopukka, jonne voi karata arjen kiireitä ja rentoutua luonnon keskellä. Hän kutsui Seppo-tontun käymään jälleen Korvatunturilla tehtävänantoa varten.

”Onnistuit tehtävässä niin tavattoman hyvin viimeksi, että haluaisin lähettää sinut uudestaan matkaan.” Joulupukki sanoi Seppo-tontulle.

”Saat lainata Rudolfia”, pukki sanoi ja osoitti tuvan pihaan. ”Se on kaikista poroistani etevin.”

Seppo-tonttu nosti repun selkäänsä ja hypähti innoissaan harteikkaan poron perässä kulkevaan ahkioon. Poro kiihdytti vauhtiin, ja pian ahkio nousikin jo ilmaan kiitoradalta. Se otti hieman vatsanpohjasta. Seppo-tonttu hihkui: ”Täältä tullaan seikkailu!”

Seppo-tonttu lensi poron matkassa tähyillen samalla koko ajan maan pintaa, josko sopiva paikka uudelle tonttuhotellille löytyisi. He lensivät seuraillen suurta jokea alavirtaan. Yhtäkkiä joki törmäsi toiseen ja yhdessä ne jatkuivat suurena virtana eteenpäin! Ja aivan jokien yhtymäkohdassa, joen törmällä tuikkivat kauppalan valot!

”Hei! Nuo kadut ja kujat tuolla alhaalla näyttävät aivan poronsarvilta! Laskeudutaan sinne!” Poro teki työtä käskettyä, ja pian he jo seisoivat keskellä kaupungin keskustaa. ”Ro-va-nie-mi” tavasi Seppo-tonttu. Mehän olemme tulleet Napapiirille: tämä on se paikka, jossa on Joulupukin Posti ja Pääkonttori!

Seppo-tontulla välähti. Mitäpä jos hän yllättäisi Joulupukin rakentamalla paikan, jossa jokainen kaupunkiin tuleva voisi levähtää päivän jälkeen, herkutella hyvällä ruualla ja ottaa rennosti. Seppo-tonttu ja Rudolf-poro kiertelivät katuja ja kujia, tutkiskellen kaikkea ihmeellistä mitä kulman takaa löytyi: museoita, kahviloita, myymälöitä, herkkupuoteja ja ruokapaikkoja. Täällä oli tarjolla kaikenlaista omilta tuntureilta kuin myös kaukomailta. Koskikatua pitkin kävellessään Rudolf-poro yhtäkkiä pysähtyi ja kävi makaamaan niille sijoilleen. Seppo-tonttu yritti vetää poroa eteenpäin. Ähisten hän kiskoi ja kiskoi, mutta poro ei hievahtanutkaan.

”Haluaisitko sinä lepopaikan tähän?” kysyi Seppo-Tonttu porolta. Rudolf hörähti. ”Hmm. Olet oikeassa, tämä on kyllä hyvä paikka. Mutta niin on kyllä sekin, minne laskeuduimme ensimmäisen kerran tänne saapuessamme” tuumi Seppo-Tonttu. ”Mitäpä jos perustaisimme tänne kaksi hotellia? Annetaan tämän paikan nimeksi sinun mukaasi Rudolf ja keskustan hotellille joulupukin mukaan Santa Claus! Sinä voit jäädä tänne lepäämään, minä jatkan tutkimusmatkaani yksin.”

Seppo-tonttu kaivoi nahkarepustaan mukaan pakkaamansa lumikengät, sitoi ne huopikkaidensa ympärille ja jatkoi matkaansa. Hän vaelsi 170 kilometrin verran, pysähtyen välillä nauttimaan joulumuorin leipomia kampanisuja.

Pitkän lumikenkävaelluksen jälkeen Seppo-tonttu saapui jyrkälle rinteelle, jota hän lähti kiipeämään ylös. Yhtäkkiä hänen ohitseen suihkaisi jotain niin vauhdilla, että hän pyllähti maahan. Tulija jarrutti laskettelusuksillaan niin kovaa, että Sepon päälle lensi kaaressa lunta. ”Voi ei, anteeksi!” tulija huudahti. Seppo-tonttu pyyhki lumet silmistään ja tarkensi katseensa tulijaan. Huomatessaan, kuka tulija oli, hänen kasvoilleen levisi leveä hymy.

”Ai, Tiina-tonttu, päivää vain” Seppo-tonttu naurahti, ja nousi seisomaan lunta vaatteistaan pudistellen. ”Seppo! Mitä ihmettä sinä täällä teet?” kysyi Tiina-tonttu yllättyneenä. ”Sain Joulupukilta kunniatehtävän”, Seppo-tonttu röyhisti rintaansa hieman ylpeänä. ”Olen tutkimusmatkalla uusia tonttuhotelleja varten” ”Wau, olet todella urhea!” Tiina-tonttu ihaili. Minä olen täällä Levillä Taavi-tontun ja Taneli-tontun kanssa tekemässä listaa kilteistä lapsista. Olemme juuri saaneet päivän askareet valmiiksi ja menemme laavulle paistamaan tikkupullaa. Liity ihmeessä seuraamme, Taavi ja Taneli menivät juuri edeltä tekemään tulia.

Seppo-tonttu hyväksyi kutsun mielellään, sillä ajatus nuotiotulen lämmöstä tuntui houkuttelevalta pitkän matkan jälkeen. Tontut viettivät loimuavan tulen ääressä hauskan illan laulaen ja tonttutansseja tanssien. ”Olipas meillä mukava ilta” Seppo-tonttu tuumi seuraavana aamuna. Tänne sopisi kyllä hyvin paikka, jossa voisi viettää aikaa ja rentoutua isommallakin porukalla. Taidanpa merkitä tähänkin lomapaikan Joulupukin antamaan karttaan, annan sen nimeksi Laavu. Seppo-tonttu hörppäsi Tiina-tontun tarjoileman glögin kuksastaan loppuun, pakkasi tavaransa ja vilkutti ystävilleen. Tutkimusretki jatkukoon!

Seppo-tonttu jatkoi matkaansa. Luostotunturin juurella, tiheässä kuusikossa tarpoessaan hän näki vitivalkoisella lumihangella yllättäen jotain kovin erikoista. Se oli väriltään tummanvioletti, ja niin kiiltävä, että tontun silmiä melkein häikäisi. ”Mikä ihme tämä oikein on!” huudahti tonttu. Yllätyksekseen hän kuuli jonkun vastaavan ”Se on ametisti, violetti jalokivi.” Tonttu katsoi hämillään ympärilleen. Mistä ääni oikein tuli?

Lopulta hän kohotti katseensa puuhun, ja huomasi oksalla istuvan pienen kuukkelin. ”Mutta miten se on tänne lumeen joutunut” Seppo-tonttu kysyi kuukkelilta. ”Tässä ihan lähellä on ametistikaivos, tule perässäni, niin näytän” kuukkeli sanoi ja lennähti ilmaan. Seppo-tonttu seurasi kuukkelia kaivokselle, missä he oppivat lisää jalokivistä. Seppo-tonttu sai jopa kaivaa mukaansa oman onnen ametistin! ”Luosto on aivan täydellinen paikka Santa’s Hotel Auroralle! ” Seppo-tonttu huokaisi.

Minne Seppo-tonttu seuraavaksi suuntaisi? Karttaa tutkiessaan Seppo-tonttu huomasi kartan kulman, joka kartanpiirtäjä-tontulla oli jäänyt kesken! ”Tuon paikan haluan tutkia!”, Seppo-tonttu tuumi ja lähti kohti luodetta. Tonttu vaelsi ja vaelsi, ylittäen puroja ja jokia; niin aavoja soita että toisella puolen näkyi vain taivaanrantaa; yhä korkeampia tuntureita, ja yhä matalammaksi käyviä metsiä niin kauan, että ympärillä näkyi vain vaivaiskoivuja. Seppo-tonttu kiipesi koko ajan ylemmäs ja ylemmäs, kunnes edessä avautui henkeäsalpaava maisema: jylhiä tuntureita, jäätynyt järvi ja kaukana siintäviä vuorenhuippuja! Tonttu kiipesi kaikista erikoisimman muotoisen tunturin huipulle. ”Tämähän taitaa olla se Saanatunturi, josta Joulupukki on joskus kertonut!”, tuumi Seppo-tonttu. Ylhäällä oli niin tuulista, että tonttu joutui pitämään tonttulakista kiinni kaksin käsin! ”Täältä näkee jopa Ruotsiin ja Norjaan asti!” Kun Seppo-tonttu kurkisti Saanatunturin korkeimmalta kohdalta, alhaalla hän näki täydellisen paikan: siellä Saanatunturin syleilyssä, tunturikoivujen katveessa voi katsella myös Kilpisjärven yli! Ja niin perustettiin Joulupukin Santa’s Hotel Rakka!

Seppo-tonttu myhäili tyytyväisenä tutkiessaan pohjoisen karttaa, jossa komeili joulupukin lomapaikkoja ympäriinsä! Silloin Seppo-tonttu sen huomasi: vielä joulupukilla ei ollut hotellia merenrannalla! Mutta mistä löytyisi täydellinen paikka? Seppo-tonttu päätti jälleen pakata reppunsa ja lähteä kohti etelää. Lumet sulivat kohisten ja kevätaurinko lämmitti mukavasti. Seppo-tonttu seuraili merenrantaa mutta sopivaa paikkaa ei tuntunut löytyvän. Yhtäkkiä mäntymetsän takaa pilkotti jotain kummallista! Hiekkadyynejä! ”En ole koskaan nähnyt näin paljon hiekkaa!”, Seppo-tonttu hämmästeli. ”Lunta tulee aina ovista ja ikkunoista, mutta että hiekkaa..!” Seppo-tonttu istuskeli männyn juurella, hiekkapakan päällä ja ihasteli merimaisemia. ”Tämähän on täydellinen paikka Joulupukin rantalomakohteelle! Mutta entäpäs sitten kun meri jäätyy ja hiekkarannat peittyvät lumeen?” Seppo-tontulle välähti! Tehdään joulupukin kylpylähotelli, jossa on takuulla lämmin vuoden jokaisena päivänä!

Ja niin tehtiin. Kalajoen kylpylähotellissa hotellivieraat totta tosiaan saattoivat nauttia lämpimästä vuoden jokaisena päivänä. Kävivätpä itse tontutkin aina silloin tällöin Kalajoella pulikoimassa, kun askareiltaan ehtivät. Seppo-tonttu oli erittäin tyytyväinen edistykseensä. Olihan hän onnistunut löytämään Joulupukille jo seitsemän upeaa tonttuhotellipaikkaa!

Talven tultua Seppo-tonttu päätti lähteä käymään jälleen Rovaniemellä. Seppo-tontun saapuessa Napapiirille alkoi sataa suuria lumihiutaleita – niin suuria, ettei Seppo-tonttu muistanut nähneensä sellaisia koskaan ennen. Hän levitti kätensä, ja sai yhden hiutaleista kiinni. Voi, kuinka kaunis se olikin! ”Ja hei”, Seppo-tonttu tajusi, ”sehän näyttää aivan kompassilta!” Aivan yhtäkkiä lumihiutale alkoi pyöriä vimmatusti Seppo-tontun punaisella lapasella. ”Hei, mitäs nyt tapahtuu?”, Seppo-tonttu ihmetteli.

Hiutale pyöri ja pyöri, kunnes se yhtäkkiä pysähtyi terävin reuna pohjoiseen osoittaen. ”Yritätkö näyttää minulle suuntaa?” Seppo-tonttu kysyi. Hän lähti kohti lumihiutaleen osoittamaa suuntaa pimeään metsään, pois Napapiirin pajakylän kirkkaista valoista. Hän käveli vähän matkaa, kunnes huomasi, että hiutale alkoi sulaa! ”Voi ei!” Seppo-tonttu huudahti ”täytyy pistää juoksuksi!” Seppo-tonttu kiiruhti hangessa niin kovaa kuin tonttutöppösillään pääsi. Kauas pajakylästä hän ei kuitenkaan ehtinyt, kun hiutale oli jo täysin sulanut. ”Voihan rähmä, nyt en saa tietää, minne lumihiutale minua johdatti.” Seppo-tonttu huokaisi pettyneenä.

Mutta sitten hän katsoi taivaalle – lumisade oli väistynyt, ja musta taivas oli täysin kirkas. ”Tämähän olisi aivan mahtava paikka katsella revontulia” Seppo-tonttu tuumasi. Sitten hän sai idean. Seppo-tontun idea oli yllättää Joulupukki vielä yhdellä, kovin erityisellä lomapaikalla: lasi-igluista rakennetulla lomakylällä! Lasi-iglut oli sijoitettu niin, että niistä näkisi taivaalle ilmestyvät luonnonilmiöt parhaalla mahdollisella tavalla. Kun työ oli saatu valmiiksi, löytyi Napapiiriltä metsän keskeltä 71 lasi-iglua. Seppo-tonttu köllötteli tyytyväisenä yhden niistä pehmeällä sängyllä katsellen revontulia. Ja jopas, ne kuiskivat jälleen! Aivan kuten Saariselällä aikoinaan.

Näin saivat alkunsa Santa’s Hotels –ketjun hotellit. Hotelleissamme on aivan erityistä joulun taikaa. Se johtuu siitä, että hotelleja ylläpidämme yhä me, Joulupukin omat tontut. Meille mikään ei ole niin tärkeää kuin joulu, eikä sekään ole niin tärkeää kuin te ihmiset, hotelliemme eri-ikäiset vieraat.

Meillä on joulu 365 päivää vuodessa.